Papaniitin bileet lähestyy

Se tarkoittaa että Tikkasilla käy aikamoinen viuhke ja vipellys !
Viime perjantaina tuli keittiönpöytään kauan odotettu lasi, sen alle on tallennettu koko tähän astinen elämämme, kuvia minun ja mieheni lapsuudesta, elämästä ennen lapsia, häistä. Lapsista ja muista elämään kuuluvista ihmisistä on tietysti myös kuvia. Odotan innolla juhlia, kun ihmiset kiertävät pöytää ympäri ja katsovat kuvia !
Aika mielenkiintoista oli lasin asettaminen pöydälle sillä se on 5 mm paksua karkaistua lasia jonka pituus on yli 290 cm, kuvia en uskaltanut teipata ettei pöytään jää jälkiä joten vaara kuvien pöllähtämiseen oli suurensuuri, hyvin haldattiin !

Ja juu, kyllä siinä ollaan minä ja SAMU Sunrice Avenuesta <3

Myös ruokapäydän tuolit on verhoiltu uudestaan. Ostimme 1,5 vuotta sitten uuden pöydän ja tuolit, tuolit valittiin osittain sillä perusteella että niissä oli helppo irtopäälinen joka on helppo pestä tai vaihtaa....aikamoinen yllätys olikin kun menin ostamaan uusia päälisiä, niitä ei ole, ei kuulemma koskaan ole ollutkaan. Opimme siis sen että edes itsestäänselvyys ei ole itsestään selvää!?!?!?!?!?

Eikös olekkin kauniin näköinen, siinä on lähes jokaista ruokalajia jota 2-vuotias suuhunsa laittaa, lisäksi uutta ilmettä on annettu niin tussilla kuin muovailuvahalla. :)

Kivat tuli uusista päälisistä kuitenkin, kangas on Laura Ashleyn ja löytyi Eurokankaasta, kukkaa ei voinut keskittää tuoliin ihan pihiydestä johtuen, kangasta olisi mennyt 4 metrin sijasta 10 metriä kun kankaasta olisi saanut vain yhden kokonaisen keskeltä kangasta, lapsi perheessä 2 v 4 v ja 1 v ei taida olla järkeä sijoittaa ihan niin paljoa, siksipä päädyimme kuvassa näkyvään ratkaisuun.

Seisovan pöydän ratkaisua piti tietysti myös harjoitella......mies kutsui minua pöljäksi, on kuulemma hassua nähdä hirmuinen vaiva kutsuissa joiden sankarille ne ovat ihan yhden tekevät.....Minulleppa eivät ole.
On suuri siunaus että pieni poikamme on yleensä eskuudessamme, syntyessään 760 grammainen heiveröinen pikkumies on taistelemalla elämästään muu perhe rinnallaan  ja on selvittänyt sellaisen määrän koitoksia ja vastuksia että on ansainnut juhlansa. Minä olen mielestäni myös ansainnut juhlat. 8 kk viimeisestä 12 kk:sta sairaalassa lapseni rinnalla olleena HALUAN nämä juhlat ja juhlin niitä meille tärkeiden ihmisten kera. Kaikkia mukana olleita ja ihania kannustavia ihmisiä en ole voinut kutsua, mutta uskon että he iloitsevat kanssamme joka tapauksessa !

Tuolit tietysti siirretään pois edestä. Koska vieraita tulee noin 40 oli minun pakko taipua ja ottaa käyttöön kertakäyttöiset astiat, niin monta kun meiltä ei löydy, tai en ainakaan samalaista, mutta nämä juhlat ovatkin kesäjuhlat ja puvutkin on käsketty jättää kotiin, joten turkoosit pahvilautaset ja mukit saavat varmasti hymyilemään. Skumppa tietty juodaan oikeista laseista, lapsille Pommacia muovisista :)

Laittelen sitten kuvia juhlatunnelmasta ja muusta Tellu on luvannut heilua kameran kanssa juhlissa, minä kun en ehdi, enkä sitäpaitsi osaa ottaa yhtä kauniita kuviakaan.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille !!!!!